QUINTESSENCE: 5 am

Suomessa kompastelevien monikansallisten levy-yhtiöiden olisi korkea aika unohtaa Punavuoressa tupeeraavat muotirokkarit ja kääntää kapea katseensa kokoonpanoihin, jotka tuottavat valmista, henkilökohtaista sekä kestävää musiikkia. Quintessence on kohtelias soul-yhtye, joka ei ole kertakäyttökorvike ulkomaisille esikuville. Sen oma ääni voimistuu ja saa esitykseltä lisää tervettä väriä, syvyyttä ja silkkaa massaa. Quintessence on maamme kehityskelpoisimpia yhtyeitä, jonka luovaa hulluus vapautunee rutiinien murtuessa.

5 am on kevyt ja pehmeä joskaan ei yhdentekevä levy, jota kuuntelee mielellään hyvät kuulokkeet korvilla ja antautuu pyöreän basson opastamaksi. Quintessence kerää rohkeutta, mittailee itseään ja paljastuu entistä itsevarmemmaksi. Puutuneisuus on kääntynyt rentoudeksi, ja pikkutarkassakin kädenjäljessä kaikuu tervetullut vapautuneisuus. Se kasvattaa kehittyneiden rakenteiden ja kirjoituksen kanssa olennaisesti särmää, joka erottaa suuret yhtyeet hyvistä. Lumoutunut Emma Salokoski kumppaneineen tanssii tilanteen tasalla ja nauttii sen tarjoamasta liikkumatilasta herkistyen.

Quintessence on ollut mielestäni hyvä yhtye siitä lähtien, kun näin heidät ensimmäisen kerran lavalla ja kuulin White Light -ep:n kolme vuotta sitten. Silloin esiintynyt kolmikko sai paljon anteeksi tuoreen konseptinsa ansiosta.

5 am on tasapainoinen matkakertomus kuudesta ammattilaisesta kasvamassa yhtyeeksi, joka ei tunne rajoituksia. Anteeksipyynnöt ja nu-soul ovat mennyttä aikaa.