Karvanoppa-Toyota -jengin toivemusiikki ei ole kuollut. Raggars seisoo ylpeänä juurevan junttirockin tunkiolla. Kvartetti mättää kurvit oikovia biisejään uhoisena kuin lukemattomat ikiajoiksi treenikämpän lintukotoon juuttuneet, mutta omasta mielestään maailman parhaat bändit.
Raggarsin rock on suoraa ja konkreettista kuin lyöntiin tai keskioluttuoppia kohti ojentuva käsivarsi. Kukkona tunkiolla -albumilla on sosiaalinen kestotilaus, jota eivät vaaranna Eurooppaan meneminen tai minkäänlainen sivistymisen uhka. Raggarsia ja heimolaisiaan tullaan tarvitsemaan siihen saakka, kun Matti Näsä ja kaverinsa alkavat jonkinlaisen herätyksen saaneina kaivata kruisailunsa soundtrackiksi jotain muuta kuin perustavaa laatua olevaa rytyytystä.