Todella pitkän linjan kulkurin ja katusoittajan ääni alkaa olla reissuruosteesta narahteleva ja hauras, mutta repussa kulkevan musiikillisen perinnön eloisuus kohottaa huomattavasti tuoreen levytyksen kiinnostavuutta. Muutamien soittokumppanien aika ajoin tukema yhden miehen orkesteri nimittäin heittäytyy rohkeasti erilaisten luokitusten sivuraiteille poimimalla settiin mieluisia lauluja Appalakkien Cartereilta, western swingin mestareilta, Hoagy Carmichaelin viihteen americanasta, Leadbellyn pintakulturellimmasta tuotannosta (Jean Harlow) ja tarpeen tullen omista kokemuksistaan. Woody’s Last Ride muistuttaa hyvin edesmenneestä kuuluisasta hoboilukaverista.
I Stand Alone on urhean survivalistinen levytys, joka hyödyntää hillitysti nuorempia faneja, kuten Los Lobosin David Hidalgo, Peppersien Flea ja X-yhtyeen DJ Bonebrake. Lucinda Williams joutuu suorastaan demppaamaan kumppanin osaansa tunteikkaassa Careless Darling -duetossa. Ramblin’ Jack on velmuimmillaan kovasti innostava esiintyjä, mutta trad-biisien muodollinen painolasti tekee kiekosta lievästi tunkkaisen.