RECKLESS LOVE: Reckless Love

Arvio julkaistu Soundissa 2/2010.
Kirjoittanut: Antti Mattila.

Huivinriekaleisiin ja leopardinnahkaan pukeutuneet muovihevibändit, jotka töräyttelivät tukkapehkoihinsa otsoni­aukon verran spaytä, eivät välttämättä ansaitsisi toista kierrosta.

Arvio

RECKLESS LOVE
Reckless Love
Universal

Huivinriekaleisiin ja leopardinnahkaan pukeutuneet muovihevibändit, jotka töräyttelivät tukkapehkoihinsa otsoni­aukon verran spaytä, eivät välttämättä ansaitsisi toista kierrosta. Pahalta näyttää, sillä ontuvan huonon, mutta silti käsittämättömästi jalansijaa saaneen Steel Pantherin johdolla glamhevin uusinta tuntuu vääjäämättömältä. Reckless Love täyttää Suomen osuutta todennäköisestä invaasiosta.

Debyytillä ollaan niin jenkkiä, että. Hoilauskertosäkeet, simppelit riffit, hubbabubbaiset seksisanoitukset ja biisivalikoima rokkaavineen, limaisineen ja raskaammin pöräyttävineen on kuin b-luokan oppaasta glam-valloitukseen. Reckless Love on vetänyt tyylin keuhkoihinsa kuin cowboy Marlboron ja sotkenut sekaan Mötiköitä, Rattia, Kissin 80-lukua ja kaikkia niitä perässähiihtäjiä, joiden nimiä kukaan ei enää muista, ja esittää roolinsa niin hyvin, että toisessa ajassa ja paikassa nämä olisivat voineet olla hittejä.

Kuten kehnoimmat esikuvansa, Reckless Love ei kestä kuuntelua alkuunkaan. Ensitutustumisella rytmi takoo mukaansa ja areenakertosäkeet usuttavat innostumaan 80-luvun pirteästä päivityksestä. Kuluminen iskee jo toisella kuuntelulla, sillä Beautiful Bombin kaltaiset nätisti ja puhtoisesti lallattavat rallit on hypättävä yli.

Jos pelkällä party-höpöhöpöllä pärjäisi, tässä olisi hyvä ehdokas valtiaaksi. Ajat muuttuvat, onneksi.

Lisää luettavaa