RECKLESS LOVE: Animal Attraction

Arvio julkaistu Soundissa 10/2011.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

Reckless Loven tukkajumalien ulkoinen habitus ja bändin ympärillä jo pidempään pyörinyt kuhina antaisivat olettaa, että toisella levyllään tämä glamrock-pumppu iskee ja lujaa. Palkkana on kuitenkin pettymys.

Arvio

RECKLESS LOVE
Animal Attraction
Universal

Reckless Loven tukkajumalien ulkoinen habitus ja bändin ympärillä jo pidempään pyörinyt kuhina antaisivat olettaa, että toisella levyllään tämä glamrock-pumppu iskee ja lujaa. Palkkana on kuitenkin pettymys.

Animal Attractionin biisiaihiot ovat sinänsä hyviä – tarttuvia koukkuja löytyy sieltä täältä ja kertosäkeitä voisi kaiketi hoilatakin mukana, mutta joku kuitenkin mättää. En sinänsä haluaisi puuttua tuotannollisiin seikkoihin, mutta musiikissa, jossa oikea asenne on välillä biisejäkin tärkeämpää, ei näin anteeksipyytelevillä soundeilla pääse puusta pitkään. Siinä missä Mötley Cruesta kuulee, kuinka laulumikki on rään ja kitarankielet veren peitossa, Reckless Love jää omilla ratkaisuillaan vaarattomasti puolitiehen.

Kappaleiden parhaat välähdykset ovat toki osoitus hyvästä biisintekotaidosta, mutta todellisten klassikoiden säveltäminen vaatii vielä sen ylimääräisen vaihteen. Katse bändillä on oikeaan suuntaan, mutta jalat viettävät hiuslakan kiillottamalla tiellä vielä hieman vinoon.

Jos joku hakee pehmeää laskua hardrockin maailmaan, tässä se olisi sopivasti käsillä. Rock’n’rollin Hall Of Fameen on kuitenkin vielä matkaa.

Lisää luettavaa