RED CARPET: Halfway

Herkkien helsinkiläismiesten albumidebyytillä Petri Nakari, Veli Kauppinen ja Samuli Toivonen laulavat kukin kirjoittamansa kappaleet. Vaikka niiden vaivaton melodisuus ja kaikkinainen otteen konstailemattomuus miellyttävät yleisellä tasolla, jää Red Carpetin materiaali sekä sävellyksien että kappaleiden toteutuksen osalta kauas kuin itsestään verrokiksi asettuvan Teenage Fanclubin laadusta.

Red Carpet on kudottu samoista aineksista kuin kaikki amerikkalaisen kitarapopin aikajanalle kantrahtavasta The Byrdsistä hissuttelevaan The Jayhawksiin sijoittuvat tai sieltä inspiraationsa ammentavat yhtyeet. Albuminsa ilman vakirumpalia nauhoittaneen kolmikon musiikin vartoileva ja lämmin tunnelma on onnistuttu taltioimaan taitavasti, mutta Halfway ei kuitenkaan kuulosta "oikealta" levyltä. Se kuulostaa negatiivisessa mielessä olohuoneessa kavereiden kesken äänitetyltä, ei soundiltaan jäsentyneeltä ja omailmeiseltä kokonaisuudelta tai ensiluokkaiselta pastissilta. Parhaiten Red Carpet onnistuu 60-lukuisesti askeltavalla ja muuta materiaalia uskaltavammin tulkitulla Tangledilla, josta hieman äänikuvaa tukevoittamalla saisi lyömättömän pop-klassikon.

Positiivisinta Red Carpetin kaltaisissa yhtyeissä on se, että ne tekevät juuri sellaista musiikkia mistä itse pitävät – toisin kuin monet nykyiset ja nyttemmin jo kuopatut suomirock-hirviöt. Myönteistä on myös se, että niiden kehityksen seuraaminen on jännittävää. Kuten yhtye itsekin tietää, korkeintaan puolimatkassahan tässä vasta ollaan.