Kotimaisen reggaen rintamalla tapahtuu. Vanhat vertyvät ja uusi veri kiertää. Soul Captain Bandin paluukiertue osoitti, että asia kiinnostaa myös valtavirrassa uiskentelevaa yleisöä, ja pioneeriporukka Jing & Jangsters kokosi taas rivinsä Tampereella.
Helsinkiläinen The Riddim Riders julkaisi ep:n jo vuonna 1995, mutta Evolution on bändin pitkäsoittodebyytti. Kokkolasta ja Oulusta ponnistavalta Kaemolta on ilmestynyt aiemmin yksi single.
The Riddim Riders kiittää kansiteksteissä kaikkia, jotka olivat mukana seikkailulla. Levyn musiikkia ei silti voi luonnehtia seikkailulliseksi. Ylinopeutta ja vaaratilanteita lienee turha odottaa jamaikalaislähtöiseltä nytkytykseltä, mutta muutama yllättävä käänne tekisi terää. Ehkä orkesteri saa keikalla aikaan verevän meiningin, mutta levyllä ratsumiesten musiikki on paitsi ammattitaitoista, myös kovin keskimääräistä ja särmätöntä. Sanoituksissakin jylläävät tavanomaisimmat epäillyt: auringonpaisteet, leijonat, vapaudet ja kotikasvatukset.
Kaemoa ei voi moittia laimeudesta. Soitto, laulu ja sanoitukset säkenöivät tulikiveä ja tappuraa. Rytmit jytisevät joustavasti ja melodiat tarttuvat lujalla otteella. Timo Nygård on ryhdikäs ja riittävän rento solisti, eikä ole taustalaulajissakaan moitteen sijaa. Kokonaisuus on ehjä ja dynaaminen. Jamaikalaisrytmit ovat kaikuneet ennenkin Pohjanmaan rannikolla, mutta kuka olisi osannut odottaa albumia, joka kilpailee Soul Captain Bandin Jokaiselle tulta -esikoisen (2001) kanssa kovimman suomenkielisen reggaelevyn tittelistä?
Hiukkasen ärsyttää, että Kaemokin turvautuu virkaveljilleen tyypilliseen aukkokohtien tilkitsemiseen vetelällä joojottelulla. Isompi malka hyppää silmille ja korville Perustuksen mustavalkoisesta sanomasta. Bändin juuret nimittäin johtavat Kokkolan baptistiseurakuntaan. Ei siinä mitään, jos elämän sisältö löytyy kristinuskosta, mutta helvetin lieskoilla pelottelu ei ota tulta ainakaan tässä taloudessa. Tosin huomasin juuri äänteleväni mukana kertosäettä, joka alkaa näin: “Tänään on pelastuksen päivä.”