RIPSIPIIRAKKA: The Ripsipiirakka Show

Muistan hiljaisuuden, joka seurasi, kun teini-ikäinen tyttäreni kysyi vanhemmiltaan aamiaispöydässä, kumpi heistä haluaa ostaa hänelle Ripsipiirakan cd:n. Hetken asiaa mietittyäni lupauduin uhkayritykseen, koska reipas ja tervehenkinen punk-pop oli ottamassa yliotteen tuomittavasta britneyspears-osastosta tyttäreni musiikillisessa kehityksesssä, jota mieluusti ohjasin oikeaan suuntaan.

Eikä Ripsipiirakka onneksi ole vieläkään ottanut liikaa edistysaskelia, vaan jatkaa onnistuneesti rempseän voimapopin linjalla. Jukka Tanskasen biisit ovat tyyliuskollista perus-punkpoppia ja ne runnotaan läpi suuremmitta nyansseitta, niin kuin oikein onkin. Iskeviä kertsejä on vaikka muille bändeille jakaa (V***t, Tule vaan, Poppitähti, oikeastaan biisi kuin biisi), sanoituksissa keskitytään nuoren parinmuodostuksen ongelmiin, jotka liikkuvat usein vyötärön tienoilla, ja loppuun heitetään kuin valaistuksenomaisesti iso draamapaisutus Pidä kiinni.

The Ripsipiirakka Show ei ole elämää suurempaa spektaakkelia, mutta aika lailla elämän kokoista kuitenkin.