RITARIKUNTA: Saranat Avaavat Sanat

Arvio julkaistu Soundissa 08/2001.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Ritarikunnan levyllä tyyli käy sisällön edelle lähes klassisella tavalla, vaatimattomasti ja rehellisesti. Chydeniuksen ja Hopeen persoonalliset maneerit asettavat levylle sulavasti etenevän, rennon linjan jo alkuiskuilla.

Arvio

RITARIKUNTA
Saranat Avaavat Sanat
Ranka

Ritarikunnan levyllä tyyli käy sisällön edelle lähes klassisella tavalla, vaatimattomasti ja rehellisesti. Chydeniuksen ja Hopeen persoonalliset maneerit asettavat levylle sulavasti etenevän, rennon linjan jo alkuiskuilla. MC-pari sylkee yksinkertaisia riimejä hapuilevalla, rosoisella drivella, jossa kaikuu tekemisen ja luomisen ilo, rakkaus hip hopiin ja silkkaan repimiseen. Efekti on huoliteltu, sillä Chyde ja Hopee suosivat raakaa joskin teknisesti yksinkertaista ja toisaalta sisällöllisesti löyhää sooloilua. Ritarikunnan asteikolla loppu- ja sisäsoinnut ovat kaikkea muuta kuin musiikin mitta. Tunne on tärkein.
Biitit eivät tee poikkeusta: Saranat avaavat sanat -albumilla kaikki on niin karheata ja karua, mutta samanaikaisesti huoletonta, että Ritarikunnan tasapainoilu tahattoman ja tahallisen yksinkertaisuuden välillä onnistuu paikoitellen hyvinkin ansiokkaasti. Toisaalta jäljelle ei jää paikoitellen paljon muuta – runoutta, elämää tai jännitteensä säilyttävää boppailua – vain lahjomattomuus ja loputon keinunta, musiikki. Tavallaan Saranat avaavat sanat on sisällötön levy, mutta toisaalta se on myös poikkeuksellisen ytimekäs.
Turkulaisduon ensilevy on kullanarvoinen muistutus siitä, ettei kypsä materiaali tarvitse kadenssia vakuuttaakseen. Koherenssi ja itsekritiikki eivät silti ole pahasta kokonaisuutta viilatessa ja tiivistäessä. Esimerkiksi onton ja hengettömän Maariankatu Dubin merkityksen Hip hop paskaa – ja Mediheli -kappaleiden seassa voisi kuvitella olevan mysteeri paitsi yhtyeen kohdesegmentille myös Ritarikunnalle itselleen. 

Lisää luettavaa