R.L. BURNSIDE: First Recordings

Viime vuosien syvimpiä blueseja maailmalle Fat Possum -albumeillaan tarjonnut R.L. Burnside levytti ensi sessionsa 1967 legendaariselle Arhoolielle 41-vuotiaana. Harvinaisuudeksi jäänyt First Recordings on nyt pantu cd:lle alkuperäisessä muodossa ja hyvä niin. Se on pelkkää asiaa, vaikka ei täsmälleen se levy, mitä R.L. itse kaavaili. Burnside nimittäin suosi sähkökitaraa jo levytyksen aikaan, mutta kuumana kiehunut blues revival pakotti käyttämään akustista. Uusi valkoinen yleisö halusi "alkuperäisintä" kamaa. Näin jälkiviisaasti siirto ei vaikuttanut mainittavasti tavaran laatuun.

Burnside ei ole sellainen bluesin jättiläinen kuin Muddy Waters, John Lee Hooker, Robert Johnson tai Lighning Hopkins, joiden tyylejä hän tässä heijastelee Walking Bluesilla, Hobo Bluesilla, My Time Ain't Longilla ja Sat Down On My Bed And Criedilla, mutta hän on aito artikkeli, jonka juuret yltävät yhtä syvälle kuin idoleillaan. Jos Little Babe siteeraa Little Walteria niin Going Down Southin, Jumper On The Linen, Skinny Womanin, Poor Black Mattien ja Long Haired Doneyn taustalla häämöttävät orjalaivat ja Afrikka. Niistä on laskelmoitu viihde kaukana.

Tuskaisella tunteella laulava R.L. on rytmisesti vetävä soittaja sekä slidellä että sormin riffitellessään: hitaissakin numeroissa sykkii hypnoottinen groove, nopeammista puhumattakaan.

Lafayette Countysta nuorena pohjoisempaan Marshall Countyyn muuttanut Burnside on lyhyttä ja katkeraa Chicagon aikaa – R.L:n isä, veli ja setä murhattiin siellä kuukauden sisällä – lukuunottamatta asunut koko ikänsä Mississippissä. Tärkeät varhaiset vaikutteet tulivat lähiseudun Ranie Burnettelta ja Fred McDowellilta. Voitte turvautua First Recordingsiin silloin kun muut lääkkeet eivät auta.