Laulaja ja lauluntekijä Alan Tylerin luotsaama lontoolainen kantrirock-kuusikko The Rockingbirds keräsi kohtuullista kulttimainetta 1990-luvun alkupuoliskolla keikoilla ja kahdella studiolevyllä. Bändi teki comebackin lähes alkuperäisellä kokoonpanolla vuoden 2009 kiertueella, joka huipentui Glastonburyn festivaaleilla. Paluulevyä on siis ehditty valmistella ja kokoilla kunnolla, ja perustellultahan se kuulostaakin. Entistä ahavoituneempi The Rockingbirds luovii luontevasti lokeroonsa Jayhawks-tyylisten vahvojen stemmalaulujen ja perinteisemmän tummaäänisen Nashvillen outlaw-kantrin pariin.
Soundin ja sanoitusten paatos on leimallisen amerikkalainen, mutta ei vähääkään väkinäinen, sillä bändi soittaa pakottoman tarkasti ja hyvin. Kummempaa yllätyksellisyyttä yhtyeeltä ei osaa vaatiakaan. Tylerin tekemät kappaleet henkivät syvää kiintymystä valittuun musiikkityyliin, ja sanoitusten itsetutkisteluissa on nostalgiaa syvempää viisautta. Soittoasenne kiteytyy painokkaimmassa paluubiisissä Till Something Better Comes Along itseironiseen mielikuvaan, jossa tämä sama vanha veikko siemailee ikuista aleaan ja laulaa näitä murheellisia vanhoja kantrilauluja, kunnes jotain parempaa ilmaantuu näköpiiriin.