ROD PIAZZA & THE MIGHTY FLYERS: Beyond The Source

Sykähdyttävin blues löytyy yleensä Mississippin ja Louisiana syvimmästä mudasta ellei Saharan hiekasta, tai vastapainoksi Cosmo Jonesin ja Jon Spencerin kaltaisten nuorten hurjien kokeiluista. Mighty Flyers ei edusta mitään noista osastoista, mutta kyllä Beyond The Sourcen parissa viihtyy. Jos meno periaatteessa onkin tuttua niin se on läpikotaisin rennosti svengaavaa ja ideoiltaan riittävän monipuolista. Eniten Junior Wellsin innoittama Piazza lauloi ja harputteli jo 60-luvulla Dirty Blues Bandissa, joten pappeja on kyyditty liiton vaatima määrä ja se kuuluu vakuuttavana auktoriteettina, jossa ei pinnistelyä tarvita.
Piazzan kromaattinen soi ilmeikkäästi laajalla, hyvin sinisesti värähtelevällä koko salin saundilla eikä Rick Holmströmin kitarointia tai Honey Piazzan pianismia pääse tönköksi haukkumaan. Mighty Flyers lokeroidaan länsirannikkolaiseksi, mutta Lovin' Daddy Blues soutelee hyvin Mutaisia Vesiä ja Love To Spare rullaa erittäin neworleansilaisesti. Miss Bee-Havin'in jatsahtava boogie-woogie kulkee kuin trimmattu Cadillac eikä If It Isin leppoisan kiero perheneuvottelu jätä kylmäksi. Kaikkein parhaimmillaan orkesteri näyttäytyy ehkä kuitenkin funkysti marssivassa Twist Cityssä ja levyn erittäin mureasti avaavassa Who Knows What's Going Onissa, jonka hurtti asenne riisuu heti alkajaisiksi aseista.