ROKIA TRAORÉ: Né So

Arvio julkaistu Soundissa 4/2016.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.

Arvio

ROKIA TRAORÉ
Né So
Nonesuch

Kuuden albumin jälkeen lasken Rokia Traorén suurten joukkoon niin Malin, Afrikan kuin maailmankin mitassa. Brysselissä nauhoitettu Né So kirkastaa kuvaa vahvasta, persoonallisesta ja karismaattisesta taiteilijasta, jonka kulkua sen paremmin musiikkimaailman trendien heilahtelut kuin vanhan kotimaan katastrofitkaan eivät pysäytä.

Säestävän yhtyeen sointia leimaavat kielisoitinten ihanasti kiemurtelevat ääniornamentit. Kitaristien määrä vaihtelee yhdestä kolmeen. Mamah Diabatén ngoni helisee hypnoottisesti läpi levyn. Varsinkin albumin alkupuolen noin kymmenpäisellä bändillä soitetut kappaleet vetoavat rytmiikallaan, vaikka eivät olekaan kaikkien ilmeisintä tanssimusiikkia. Niissä voi tunnistaa samanlaisen hivuttavasti mukaansa viettelevän grooven kuin Al Greenin tai Ann Peeblesin soulissa.

Traoré käyttää laulukielenään pääasiassa länsiafrikkalaista bambaraa ja ranskaa. Ankaran kaunis englanninkielinen Strange Fruit -versio tuntui aluksi eksyvän liian etäälle levyn linjasta, mutta perusteli pian olemassaolonsa. Samalla se herätti haaveen kokonaisesta pitkäsoitosta länsimaisen musiikin kantaaottavia klassikoita.

Lisää luettavaa