Suomen Pavementina ja Guided By Voicesina pidetty The Rollstons on tehnyt neljännellä albumillaan reippaita ratkaisuja. Voisiko olla niin, että joku jannuista on ostanut kirpputorilta Paul Simonin Gracelandin ja tuonut sen treenikämpälle? Vai onko The Art Of Squandering Time -kappaleen kuulas kitarasoundi – ja aika paljon muutakin – sittenkin plokattu Vampire Weekendin levyltä?
The Rollstonsin silmäkulmissa on ollut ennenkin pilkettä, mutta nyt viisikko yltyy paikoin jopa leikkisäksi. Kosketinsoitinten kuplinnasta ja sirinästä voidaan varmaankin syyttää apumiehenä häärinyttä Risto Ylihärsilää, mutta paljon muutakin on The Rollstonsin soundille tapahtunut. Näin täydellinen tyylinmuutos saattaa juoruta kyllästymisestä tai muusta umpikujasta.
Paul Gauguin piti eurooppalaista maalaustaidetta jäljittelynä ja hylkäsi klassisen perspektiivin. Ehkä The Rollstons vihjaa toimivansa popmusiikiin piirissä samalla lailla, vastustaen tapoja ja tottumuksia. Idea olisi helpompi hyväksyä, jos levyn soundi ei olisi palautettavissa niin suoraan innoittajiin.
Gauguin’s Trunk herättää paljon kysymyksiä. Se on aina kivempaa kuin levyn osoittautuminen aivan odotusten kaltaiseksi.