THE ROLLSTONS: Song Folks

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2007.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.
Lo-fi on hankala käsite. Toiset katsovat sen oikeutukseksi äänittää musiikkinsa niin surkeasti, että ohuesta taajuuspuurosta ei saa tolkkua ja hyväkin biisi katoaa suhinavallin taa. Toiset, kuten The Rollstons, tekevät kotikutoista, miellyttävää, ja itseasiassa mukavan erottelevaa ja lämmintä soundia.

Arvio

THE ROLLSTONS
Song Folks
Brunamosse IF

Lo-fi on hankala käsite. Toiset katsovat sen oikeutukseksi äänittää musiikkinsa niin surkeasti, että ohuesta taajuuspuurosta ei saa tolkkua ja hyväkin biisi katoaa suhinavallin taa. Toiset, kuten The Rollstons, tekevät kotikutoista, miellyttävää, ja itseasiassa mukavan erottelevaa ja lämmintä soundia. Tällöin lo-fi kuulostaa oikeastaan elämänmakuisemmalta hifiltä.

Elävä soitto ja lämmin suhina ovatkin ominaisuuksia, jotka tukevat Song Folks -levyn sävellyksiä ja sanoituksia. Hifistelevä radiotuotanto tekisi touhusta tylsempää. Kun uneliaassa kappaleessa At Grandparents mainitaan "latest piece by Morris & Goscinny", pieni suhina kuuluu asiaan. Rollstonsin äänimaailma on kuin vanha, hiukan nukkavieru mutta ehdottoman rakastettava ystävä, jonka leppoisassa seurassa viihtyy.

Varsinaisia hittejä levyltä löytyy kolme: rento I Was Sailing, rullaava Just Rockin' ja haahuilevampi Birds Of Bourbon. Muuten kyseessä on tasalaatuinen indiepoppailu, jossa niin alle kaksiminuuttiset poplallatukset kuin ennenkokemattoman pitkiksi kasvavat jumitusteokset puoltavat paikkaansa. Tähänastisista The Rollstons -levytteistä Song Folks on suurieleisin ja paras. 

Lisää luettavaa