RONSKIBIITTI: Eipä kestä

RONSKIBIITTI
Eipä kestä
BV2

Levottomasti häröilevän Heartburns-splitin jälkeen Eipä kestä -albumin perinteinen hiphop-soundi tulee liki tyrmäävänä yllätyksenä. Turun ug-rapin ykkösnimi ei lopulta erotukaan jo lanseeratusta suomihopista odotetun selvästi. Biitit ovat toki reheviä ja pääkaupunkiseudulle keskittyneestä bling bling -scenestä ollaan kaukana. Mutta Esim. siis (jatketaan) -anthemissa luvatussa räävittömän omaperäisessä nakutuksessa ja kielellisessä iloittelussa Ronskibiitti jää lafkakumppani Kaucasille toiseksi.

Mutta jos trion tekemisiin suhtautuu vain osana vallitsevaa musiikillista ilmastoa, se tippuu huomattavasti paremmin. Erityisesti enemmän äänessä oleva Klaus Kustaa on vastustamaton moottoriturpa, joka ei paljon Turun murrettaan häpeile. Biiteissä valitaan usein se mutkaisin reitti ja kuulijalle tulee paikoin kiemuraisesta menosta jopa matkapahoinvointia. Tuotannon jämäkkyydestä on jäljiteltävissä albumin pitkä syntyhistoria. Riimeissä kielellinen näppäryys ja tekninen brassailu kiilaa varsinaisen sanomisen tarpeen ohitse.

Mutta sille en voi mitään, että levyn päätösraidasta vastaavasta Hammaspeikosta tulee mieleen vain ja ainoastaan Bat ja Ryyd.