RZA AS BOBBY DIGITAL: Digital Bullet

Arvio julkaistu Soundissa 12/2001.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Kun Rza kolmisen vuotta sitten ilmoitti työskentelevänsä kokeellisen sooloprojektin parissa, hip hop -maailma haukkoi ihastuksesta henkeään. Odotukset olivat korkealla, ja Rza äänitti Bobby Digital In Stereo -albumin.

Arvio

RZA AS BOBBY DIGITAL
Digital Bullet
Koch

Kun Rza kolmisen vuotta sitten ilmoitti työskentelevänsä kokeellisen sooloprojektin parissa, hip hop -maailma haukkoi ihastuksesta henkeään. Odotukset olivat korkealla, ja Rza äänitti Bobby Digital In Stereo -albumin. Toisella kierroksella yleisö haukkoo henkeään, kauhusta; Digital Bullet palaa saman konseptin saattelemana, samalla taiteilijanimellä ja samoista lähtökohdista. Uuden levyn kansi on steriilimpi ja värittömämpi kuin edeltäjänsä Cotton Comes To Harlem -mukaelma, eikä musiikkikaan ole järisyttävää. Rza on viime vuosina palannut tuotannossaan yksinkertaisiin rakenteisiin ja hionut särmät pois. Cuban Linxillä alkanut, Foreverilla täydellistynyt kerrosteisuus ja syvyys ovat tiessään, samoin ensilevytysten rupisuus, särmikkyys ja tyyli, jotka tekivät Wu-debyytistä yhden vuosikymmenen tärkeimmistä. Bobby Digital on jälleen synteettisen kuuloista, harmillisen turvallista ja puhdasta – kaikkea mitä alkuaikojen budjettisoundi ei ollut – mutta samanaikaisesti Wuta, vanhaa soundia ja myös itsestäänselviä ratkaisuja. Levy jatkaa Rza:n monotonista loop-traditiota, jonka kunniakas ylläpitäminen vaati jo takavuosina melkoisia ponnisteluja ja tuotti parhaimmillaan melkoisia mestariteoksia, mutta yksinkertainen ei ole aina kaunista. Se voi olla myös mitäänsanomatonta.
Suurin lohtu löytyy MC-Rza:sta, joka oli etenkin vuosina 95 – 96 rikollisen aliarvostettu ja naurettavan viihdyttävä MC. Laskutaidoton Rizza on uskomaton joissakin klassisimmista säkeistöissään pseudo-tieteiden, Shaolinin ja karaisevan katuelämän välillä harhaillessaan. Bulletilla ei ole niinkään puutetta viihteellisestä ja impulsiivisesta MC-virrasta kuin viihdyttävästä ja impulsiivisesta tuotannosta.
Rza ei ole vuosiin pyrkinyt täydellistämiinsä elokuvamaisiin ja raakoihin äänimaisemiin, eikä hän ole sen paremmin korvannut tyhjiötä, josta hän on itse vastuussa. Abbot liikkuu eteenpäin ilman sen suurempia suunnitelmia eikä vapaus ole sivustakatselijoille yhtä antoisaa kuin pääosan esittäjälle. Ja kuten Rza on saanut itsekin huomata, joskus haparointi huomataan ensin sivusta. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa