Saatanallisen suttuista kohkausta – Suomibläkkiksen pahamaineisin bändi teki väkevän paluun

Barathrum
Fanatiko
Saturnal

Suomalaisen black metalin omintakeinen ensimmäinen aalto jätti 1990-luvulla jälkensä ympäri maailman. Aallossa operoi myös Barathrum, joka vetäytyi vuonna 2005 – ilmeisesti vahingossa – vähän pidemmälle levytystauolle. Kahdeksan levyn lisäksi Barathrum oli ehtinyt jättää jälkensä moniin yksilötasollakin; yhtyeessä oli jo tuolloin soittanut parisenkymmentä eri henkilöä.

Odotukset Fanatikoa kohtaan olivat sekavat, eihän levyä tavallaan osannut enää kaivatakaan. Maistiaisena jaeltu Hellspawnkaan ei liikoja lupaillut. Levyn avaukseksi sijoitetun kappaleen sisältö jää yhden riffin varaan, eikä Barathrumin menneestä loistosta ole vielä tietoakaan. Sitten alkaa tapahtua.

Bathory ja Celtic Frost kaivetaan naftaliinista uhkaavasti etenevässä Pope Corpse Tattoossa, Blasphemy seuraa perästä Sadistic Pleasuresin väliosan kohkauksessa – ja kaiken aikaa puikoissa on tietysti Barathrum itse, yhdistellen kaoottisesti vanhoja ja uusia ideoitaan. Painotus on suttuisemmassa ulosannissa doomista vähän rivakampaan, ”rokkibiisejä” on vain kaksi (Hellspawn ja Arx Satanas).

Kirkkaimman kruunun jakavat hitaimmat ja raskaimmat kappaleet On The Dark River Bank ja Spirit Of The Damned. Tästä kahdeksikosta ne pääsevät lähimmäksi todellista pahuutta.