Scarlet Youthin debyyttialbumi Goodbye Doesn´t Mean I’m Gone (2010) painui mieleen taidokkaana katsauksena shoegaze-estetiikkaan. Yhtyettä riivannut kyvyttömyys koetella genren totunnaisuuksia ja oman ilmaisunsa rajoja sai kuitenkin kyseenalaistamaan kuunteluhankkeen mielekkyyden ja kaipaamaan alan pioneeritöiden äärelle.
On ilo huomata, että toiselle albumilleen suomalais-saksalainen yhtye tuntuu löytäneen itselleen huomattavasti sopivamman elinympäristön, nimittäin aiempaa kepeämmille taajuuksille virittäytyneen indiepopin, jonka leikkisyys-alakulo-mikstuura tuo väistämättä mieleen ruotsalaisen The Radio Dept. -yhtyeen. Kuulaat koskettimet, kepeät melodiat ja mukavasti suhisevat rumpukoneet siivittävät levyn tunnelmaan, joka on parhaimmillaan huumaava.
Pakotetun paatoksen tilalla on ripaus tervettä hupsuttelua. Scarlet Youth on tehnyt levyn, jota kuunnellessa on mukava odottaa valoisampia kuukausia.