SEAL: Seal

Jos huippusalaisesta ennakkolevystä jotain voi päätellä, on se olettamus monikansallisen jättiyhtiön suurista odotuksista mitä tulee uusimpaan julkaisuun herralta nimeltä Seal. Toden totta, cd:tä kuunnellessa huomaa usein ajattelevansa kuinka moni varmasti tulee löytämään useita ilon aiheita karheaäänisen engelsmannin tuoreimmista tekeleistä.

Ja miksipä ei. Avausraidat Let Me Roll ja eritoten Get It Together soivat klubiystävällisemmin kuin takavuosien kiistattoman upeat mutta tavallista haastavammat Kiss From A Rose tai Crazy. Arpinaamainen biisinikkari sotkee tällä kertaa mukaan myös tavallista enemmän puhdasverisen mustan musiikin vaikutteita: Waiting For You nytkähtelee funkisti, Don't Make Me Wait taas on silkkaa soulia. Where There's Goldin ragga-keinunnan rentoudesta voivat puristit varmasti kiistellä mutta jamaikalaismurteella tipautetun, kahdeksantahtisen bridgen jälkeen tuskin pahinkaan tosikko jaksaa murjottaa.

Yllämainittujen vaikutteiden rinnalla soivat perinteisemmät, Seal-kataloogista jo tutut soinnit. Miehen sävellyksethän ovat jo pitkään noudattaneet hyvin samantyyppisiä melodiakulkuja – levyn loppupuolella kuultava Heavenly (Good Feeling) voitaisiin jo miltei tulkita artistin itsensä plagioimisena.

Uutta tai vanhaa, niin tarttuvia kappaleita Seal on uutuudelleen loihtinut, etteikö levyä kelpaisi lämpimästi suositella jokaiselle hyvin tehdystä mutta älykkäästä popista pitävälle.