Okkervil Riverin riveistä rönsyillyt, luontoaiheisiin ihastunut Shearwater hioi pitkään äänikuvaansa ja ilmaisuaan. Ilmeisesti yhtye tulkitsi päässeensä perille The Golden Archipelago -levyn (2010) myötä.
Shearwaterin palatessa uuden levy-yhtiön suojassa myös bändin musiikillinen tyyli on toisenlainen. Animal Joy -levyllä Shearwater on luopunut paljosta. Se on surullista. Aivan oman identiteetin kehittänyt yhtye on heittänyt ison osan lumovoimastaan romukoppaan ja muistuttaa nyt lukuisia muita Pohjois-Amerikan kampuksilla ihailtavia tunnelmallisia, brittiperimäisiä popbändejä.
Viime kuulemalla Shearwaterin yhteydessä tuotiin poikkeuksetta esiin Talk Talkin toismaailmainen myöhäistuotanto. Nyt noista muistikuvista ovat jäljellä vain Jonathan Meiburgin kuulas mutta vahva ääni sekä lyhyet hetket, jotka muistuttavat, mitä olisi voinut olla tämän sinänsä pätevän taiderockin sijaan. Maagisen porteilla harhailleesta musiikista on tullut vain mukavaa.
Animal Joy -albumin soundi hengittää vahvasti. Siihen on jätetty reilusti rosoa kuin vihjeeksi elinvoimasta. Shearwaterin musiikki kuulostaa suuremmalta ja merkittävämmältä kuin aiemmin, mutta se ei ole sellaista.
