SINKING: New Trinity

Arvio julkaistu Soundissa 05/2006.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.
Ensimmäisen FME:n yhteydessä järjestetyn Hilselinko-demokilpailun kautta tun-netuksi tullut sinKing tekee näyttä-vän jäljen Suomen heavykartalle ensialbumillaan New Trinity. Maailmankartalle on vielä matkaa, mutta ei välttämättä kovinkaan paljon. Jos joku väittäisi, ettei bändillä ole historiaa ennen vuotta 2003, en uskoisi hetkeäkään.

Arvio

SINKING
New Trinity
Forkwork

Ensimmäisen FME:n yhteydessä järjestetyn Hilselinko-demokilpailun kautta tun-netuksi tullut sinKing tekee näyttä-vän jäljen Suomen heavykartalle ensialbumillaan New Trinity. Maailmankartalle on vielä matkaa, mutta ei välttämättä kovinkaan paljon. Jos joku väittäisi, ettei bändillä ole historiaa ennen vuotta 2003, en uskoisi hetkeäkään.

SinKingin musiikkityyliä varten sanakirjasta löytyy suoralta kädeltä termi ”asennemetalli”, joka Diablo-lasit silmillä tarkoittaa tietysti ”äijämetallia”. Epäomaperäiseksi sinKingiä on kuitenkin paha moittia, sillä vaikka Pantera- ja Machine Head -vaikutteet paistavat New Trinitystä selvästi läpi, itse keitosta on hämmennetty sopivasti erilaisilla rytmisillä koukuilla ja rakenteellisesti epäsovinnaisilla ratkaisuilla.

Kuten vastaavan tyyppiset levyt yleensä, myös New Trinity on tiukasti soitettu ja tuotannollisesti väkivahva paketti. Se eroaa kuitenkin massasta siinä, että kappaleisiin on saatu studiosoundin lisäksi myös ripaus livetilanteen groovea ja energiaa. Ainoa pieni miinus tulee paikoin väkinäisen kuuloisesta puhtaasta laulusta, joka levyn avausraitaa lukuunottamatta ei juurikaan palvele tarkoitustaan.