Ytimekkäällä Dye It Blonde -levyllä huomio kiinnittyy ensiksi siihen, miltä kaikki kuulostaa. Nuoren chicagolaisen yhtyeen soundi on kerrassaan ihastuttavasti säröllä. Etenkin Cullen Omorin ja Max Kakacekin kitarat valloittavat. Niihin on annosteltu tismalleen oikea määrä kireyttä, kiertoa ja kaikua. Tosin tällaisessa reseptissä taitaa sattumallakin olla sijansa.
Muutenkin Smith Westernsin konsepti on kutakuinkin täydellinen: tarttuvaa glampoppia roisilla indietatsilla. Yhtyeen kappaleet ovat simppeleitä kuin T.Rexillä ikään ja kolmikko lataa ne vastustamattomalla nuoruuden innolla. Weekendin ja All Die Youngin kaltaiset pikkuhitit tarttuvat kerralla tajuntaan ja Dance Awayn kertosäettä korostetaan vekkulilla vaihdoksella tahmeaan diskobiittiin. Luontevan melodiset laulut on rakennettu peruspalikoista, mutta se ei haittaa lainkaan.
Jokainen kesä tarvitsee omat hittinsä, eikä joitain niistä edes soiteta koskaan radiossa. Marginaalimusiikkiin keskittyvillä sivustoilla huvikseen seikkailevien keskuudessa Dye It Blonde -levy on taatusti yksi suurimmista suosikeista. Sen laulut sulavat helposti kuin jäätelö mutta ovat yllätyksekkäitä kuin Suomen sää.