SNAPCASE: Designs For Automotion

Kun Pylkkäs-Volle retosteli tätä jenkkiviisikon kolmatta kokopitkää vuolain sanakääntein, olin jo varautunut kuulemaan annoksen tuimaa nyky-hard corea sirkkelikitaroilla ja laukkakompeilla ryyditettynä. Ja kun Snapcasen levy-yhtiö on profiloitunut nimenomaan möykkä-hc:n suuntaan, on bändin vihainen, äkkiväärä ja jossain määrin rokkaava rymistely pelkkä positiivinen tapaus.
Keski-ikäisiltä tietokoneohjelmoijilta näyttävät äijät sahaavat puolisen tuntia aggressiivisia kahden-kolmen minuutin runttauksia, joissa perinteinen biisirakenne on taitavasti rikottu sen vaikuttamatta musiikin ja itse biisien toimivuuteen. Vain laulupuolelle toivoisi enemmän vaihtelua – Daryl Taberskin kipakka huuto sopii toki kuvaan passelisti, mutta se tasapäistää lopputulosta hienokseltaan.
Karu soundimaailma tukee lähinnä Helmetin ja vanhan Therapyn? mieleentuovia paksun kulmikkaita kitaramuureja, joka on Snapcasen valtti muihin alan sankareihin nähden. Ja jo mainittu biisirakenne pitää huolen puudutusreaktion poissaolosta. Itse asiassa Snapcasessa olisi sivistävä esimerkki kaikille niille epätoivoisille uusmetakan suoltajille, jotka luulevat Kornia edelläkävijäksi. Pluspisteitä on ojennettava myös poikkeuksellisen älykkäistä teksteistä, joiden teemana on usein ihmisen yksilönvapaus massa-ajatteluun kannustavassa automaatioyhteiskunnassa. Esimerkiksi raivokkaassa Twentienth Nervous Breakdownissa olisi sisäistettävää kaiken maailman ahdistuneille uraohjuksille.