Bush on eniten jälkimmäistä: supertuotettua diskofunkia Rick Jamesin hengessä. Levy jatkaa pitkälti siitä, mihin yhteistyössä Dâm-Funkin kanssa jäätiin: vocoder- ja autotune-kikkailua sekä synteettisiä äänimaisemia. Bush on pinkkiä poppipurkkaa, jolla ei ole mitään tekemistä Snoopin rapmenneisyyden kanssa. Snoop ei myöskään enää juurikaan räppää, lauleskelee vaan menemään.
Vieraslistalla vilisee sellaisia nimiä kuin Stevie Wonder, Gwen Stefani, Kendrick Lamar, Rick Ross ja T.I., mutta eivät hekään onnistu tätä albumia pelastamaan.
Tylsäksihän Bush nimittäin kovin äkkiä käy. Produktio on teflonia ja biisit mitäänsanomattomia. Varmasti kuitenkin tämän kesän hittikamaa yökerhossa ennen pilkkua sateenvarjococktailien siivittämänä, missä tytöt ovat aina DTF.