Elektropopparina tunnettu, epämääräisen aristokraattisella nimellä ja korostuksella varustettu Sophie Ellis-Bextor on jättänyt neljäsosia takovat basarit taakseen ja tehnyt kamaripoplevyn.
Wanderlust on kaunis, hauskan ja kohdistamattoman nostalgian vallassa piehtaroiva levy. Se ei retroile kuten vaikka kabareejazzia ja koneita yhdistelevä The Real Tuesday Weld. Wanderlust on ajattomampi.
Levyn biisimateriaali on läpeensä aika vahvaa, mutta joukosta erottuvat sinkkunakin julkaistu herkkä Youngblood ja moukarin voimalla päällekäyvä, sulhasen alttarille jättämisestä kertova Cry To The Beat Of The Band. Jälkimmäinen tuo jollain tavalla mieleen Justin Timberlaken ja Timbalandin hienoimmat yhteiset hetket, vaikka ei samassa genressä operoikaan. Youngblood on upealla laulusuorituksella varustettu perinteinen pianoballadi. Kertosäkeessä kertojan nälkä tulee iholle.
Wanderlust tarjoaa runsaan ja mahtipontisen äänimaiseman, johon peilata oman elämän karikoita ja vapaita ulapoita. Sophie Ellis-Bextor on aina tuntunut kaukaiselta kangastukselta ja hieman kylmältä. Tällä levyllä hän on yhä kangastus jostain toisesta maailmasta, mutta huomattavasti lähempänä kuin ennen. Ja lämpimämpi.
