Soundtrack haukottelulle – Toisto heikentää Thresholdin rockoopperan tenhoa

Threshold
Legends Of The Shires
Nuclear Blast

Ensi vuonna 30-vuotiaan Thresholdin 11. studioalbumi saattaa olla sen uran kunnianhimoisin. Klassinen rockooppera Legends Of The Shires on yhtyeen ensimmäinen tuplalevy.

Konseptialbumin tekeminen tässä kohtaa uraa on uskaliasta, semminkin kun yhtye menetti suositun laulajansa Damian Wilsonin jo kolmannen kerran vasta kuluvan vuoden maaliskuussa. 1996 jo kerran bändin jättänyt solisti Glynn Morgan palaa nyt bändiin ja on ”perheenjäsenenä” looginen valinta, muttei valitettavasti läheskään Wilsonin veroinen satakieli.

Lyhyesti sanoen, Threshold on kuin lajin jätti Dream Theater sillä erotuksella, että siinä missä jenkkien progehevi soi painavasti kuin Metallica, brittien musiikissa yhtä isoa osaa näyttelee jo äidinmaidosta imetty neoproge. Legends Of The Shiresinkin parhaat hetket ovat sen kevyessä tarjonnassa.

Vaikka tuplan parhaat melodiat saavatkin progefanin autuaaseen tilaan, valitettavasti ja ennustettavasti teemalevy ei pysty oikeuttamaan koko kestoaan. Loistotuokioiden kimmellystä syö levyn 83 minuutin mitta, johon mahtuu ikävän paljon paitsi toki tehokeinonakin käytettyä samojen teemojen toistoa, myös tyhjäkäyntiä ja ihan silkkaa höttöä. Vaikka universaaleihin sanoituksiin samastuu helposti, lähes puolet biiseistä vain haukotuttaa.