The Spinto Bandin ura alkoi mielenkiintoisella tavalla kymmenisen vuotta sitten. Yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä Nick Krill löysi tuolloin kitaristi-isoisänsä jäämistöstä läjän tekstejä, joiden pohjalle mies kavereidensa avustuksella rupesi säveltämään musiikkia. Taitojen karttuessa Roy Spinto -papan teokset jäivät taka-alalle, mutta nimi tarttui matkaan pysyvästi.
Nice And Nicely Done -levyllä The Spinto Band luottaa tyylillisesti 90-luvun puolivälissä pinnalla olleeseen sympaattiseen indie-rockiin. Jäljet niin Pavementin, Yo La Tengon kuin The Flaming Lipsin suuntaan ovat havaittavissa, mutta selvemmät vertailukohdat löytyvät populistisemman ja suoremman voimapop-ilmaisun parista. Jason Falknerin, Brendan Bensonin ja Fountains Of Waynen levyt ovat taatusti viihtyneet ahkerasti Spinto-poikien soittimissa.
The Spinto Bandin leimaaminen pelkäksi perässähiihtäjäksi on kuitenkin liioiteltua. Aikana, jolloin suuri osa yhtyeistä laiminlyö sisältöpuolta tyyliseikkojen kustannuksella, on jenkkikoplan melodiarikkaassa musiikissa paljonkin orastavaa persoonallisuutta. Vielä se ei ole omaa polkuaan löytänyt, mutta kukkaan puhkeaminen lienee vain ajan kysymys. Seuraavalta levyltä voikin perustellusti odottaa jo jotain suurta.