Stenkka is back! Hataran muistikuvan mukaan nimi jo kertaalleen haudattiin, mutta sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Ja ei nimi miestä pahenna, jos ei mies alter egoaan. Silmäys päivittäisjournalismin skuuppeihin ja lööppeihin todistaa Jedeille olevan kysyntää. Jedithän ovat tunnetusti rauhan ja oikeuden vartijoita sekä suojelijoita tasavallassa.
Viidakkorumpu lupaa levyn olevan paluu juurille, vitun kova, ja ehkä Steenin paras. Kansivihko puolestaan kertoo levyn linjaksi näennäisen linjattomuuden. Levyn alkupuoli todella on vitun kova. Kaapissa on natsi 2011 asettaa riman korkealle ja todistaa kärkeen Jedin paluun välttämättömäksi. Viidenneltä raidalta löytyvä Itä-Helsinki on rullaava styge, lähes korvamatomaisella kertosäkeellä.
Valitettavasti Valepuvussa on turhan laiska seuraaja, joka katkaisee levyn hyvän flow’n. Punkahtava Rikollinen ei helpota ärtymystä. Sä kuolet huomenna sopisi paremmin Seppo Lampelan edelliselle levylle. Toinen varoitus ja Tunne yltävät kirkkaasti alun tasolle ja läpät ovat hyviä.
Jedin paluu saattaisi olla Stenkan paras levy ilman keskivaiheen notkahdusta. Turhauttavaa, koska sen verta vahvoja ovat levyn bonukset. Ne olisivat kenties varsinaisen materiaalin joukossa tehneet levystä yhtenäisemmän. Linjattomuus vaan ei ole se juttu. Linjattomuus on syöksy kognitiivisen dissonanssin ytimeen tai kusemista levyn ostajan varpaille.