STEEN1: Salaliittoteoria

Steen Christensen on MC, joka on nimellään vanginnut monet korvat ja valloittanut suorapuheisuudellaan sydämet. Hänen kaltaiselleen kommentaattorille on kai sosiaalinen tilaus. Ensikuulemalla Steen vaikuttaa tarpeettoman raa'alta ja kypsymättömältä, aivan kuten maailma ja hahmot, joita hän värittömästi ja lohduttomasti kuvaa.

Steenin karu maailma on kuitenkin täällä Suomessa, kolmilapsisen itähelsinkiläisen, joka on nähnyt ystäviensä lipsuvan ja kotiseutunsa mätänevän. Salaliittoteoria on kai soinniltaan ja asennoitumiseltaan idän väylää, mutta solistin tarinan voisi kuvitella tempaavan mukaansa kenet hyvänsä, joka osaa vähänkin samastua. Kertomukset voivat vielä olla universaaleja, mutta kerronta on kaukana siitä: ketään ei miellytetä väkisin. Tämä ei ole hauskaa, raikasta musiikkia hip hopin näennäisesti eksentristä puolta ihailevalle rock-yleisölle vaan rehellistä, primitiivistä rytmimusiikkia. Tämä ei ole levy, jota huonon asiantuntemuksen omaavat ihmiset kilvan kehuvat poikkeavaksi, mutta on kohtuullista, että siitä puhutaan.

Steeniä olisi ajattelematonta syyttää ylilyönneistä, taantumuksellisuudesta tai musiikillisesta yksi-ilmeisyydestä. Salaliittoteoria on raskas ja painostava levy, mutta tasapaksuudesta ei ole tietoakaan. Tunnelma laukaistaan Näkymätön mies -outrolla, ja olo helpottuu sen päättyessä.

Steen on taiteilija, ja taiteilijat ovat niitä, jotka punnitsevat itse sanansa ja puhuvat silloinkin, kun olisi edullisinta vaieta.