Steve Winwoodin (s. 1948) nuoruus oli poikkeava, sillä hänen vanhempansa antoivat täyden tukensa ihmelapsen puuhille rockin parissa. Winwood oli vasta 14-vuotias liittyessään Spencer Davis Groupin laulajaksi ja kosketinsoittajaksi. Hänen Ray Charlesia imitoiva laulutyylinsä ja muheva urkusoundinsa muodostuivat ryhmän tunnuspiirteiksi. Kun komea Keep On Running komeili Britannian singlelistan ykkösenä, elettiin joulukuuta 1965.
Muutamassa vuodessa Winwood sai tarpeekseen Spencer Davis Groupin kiihkeästä, soul-vaikutteisesta rockista. Seuraavaksi oli vuorossa Traffic – hieno tyylien sulatusuuni, jonka levyillä piilee yhtä lailla rockia, folkia, jazzia, soulia kuin psykedeliaakin. On hämmentävä huomata, kuinka paljon Paul Wellerin pari uusinta, erittäin kehuttua albumia paikoin kuulostavat 1970-luvun puolivälissä hajonneelta Trafficilta.
Tässä kevyesti toimitetussa – paljon kuvia, vähän tekstiä ja informaatiota – neljän cd:n kansiossa Traffic vie noin puolet tilasta. Spencer Davis Groupilta on mukana seitsemän raitaa ja pornografisena pidetystä levynkannestaan muistettavalta Blind Faith -superyhtyeeltä kolme. Loput valinnat ovat Winwoodin soololevyiltä.
Rohkeiden tutkimusmatkojen jälkeen Winwoodille kävi, kuten monelle muulle. ”Aikuistuminen” ei sujunut kovin tyylikkäästi. Iso osa hänen 1980-luvulla levyttämästään musiikista on tuolle ajalle tyypillistä hengetöntä radiorockia – tietenkin kaameimmilla mahdollisilla kosketin- ja rumpusoundeilla. Listamenestystä toki piisasi etenkin Valerie- ja Higher Love -hittien kautta.
Kokonaisuutena Revolutions tarjoaa kiinnostavan tutustumistavan rockhistoriaan yhden muusikon uran kautta. Niiden, jotka haluavat kaapia Winwoodin tuotannosta vain parhaat päältä, kannattaa aloittaa Spencer Davis Groupin ja Trafficin kokoelmista.