STMBB lienee tehnyt yhdenlaisen ennätyksen julkaistessaan debyyttialbuminsa 40 vuotta perustamisensa jälkeen. Pietarsaarelaissyntyinen St. Marcus Bluesband sai alkunsa brittiläisen bluesbuumin innoittamana, mutta 70-luvun alkupuolella yhtye koukkasi joksikin aikaa progressiivisen rockin puolelle. Fantasia-nimellä saldoksi tuli rockyhtyeiden SM-kulta vuonna 1974. Progeseikkailun ja erinäisten passiivisempien vuosien jälkeen STMBB palasi lopulta takaisin juurilleen.
Two Sides -tuplalla STMBB esittää kolmea coveria lukuun ottamatta omaa bluesvisiotaan maustaen kokonaisuutta hyppysellisillä progeisia muistoja. Creamin White Room ja John Mayall’s Bluesbreakersin Crusade-albumillaan popularisoima Oh, Pretty Woman viitoittavat kuitenkin vahvasti yhtyeen tietä. Levyltä eittämättä aistii asiaan paneutumista, mutta STMBB:n pitkää historiaa ajatellen tuntuu oudolta, kuinka vähäverisen työläältä yhtyeen tuottamisen sijasta lähinnä äänitetty blues ja bluesrock kuulostavat.
Puhallinsektioineen varsin isona kokoonpanona pelaava STMBB tekee vuosikymmenistään huolimatta hämmästyttävän harrastelijamaisen vaikutelman. Two Sidesia riivaava uskottavuusongelma ulottuu kitaristi Hannu Lindblomin lauluosuuksiin saakka. STMBB tulee todellakin eri aikakaudelta kuin vaikkapa Wentus Blues Band.