STRAPPING YOUNG LAD: SYL

Arvio julkaistu Soundissa 02/2003.
Kirjoittanut: Nalle Österman.
Nyt ollaan tekemisissä suurten asioiden kanssa. Crossover-termi ei ole ikinä kuulostanut yhtä luontevalta kuin SYLin kohdalla. Vajaaseen neljäänkymmeneen minuuttiin Strapping Young Lad lataa nimittäin kehiin tämän kevään mättömetallipaketin.

Arvio

STRAPPING YOUNG LAD
SYL
Century Media

Nyt ollaan tekemisissä suurten asioiden kanssa. Crossover-termi ei ole ikinä kuulostanut yhtä luontevalta kuin SYLin kohdalla. Vajaaseen neljäänkymmeneen minuuttiin Strapping Young Lad lataa nimittäin kehiin tämän kevään mättömetallipaketin. Jos yhtyeen kuusi vuotta sitten ilmestynyt edellinen studioalbumi City kuulosti allekirjoittaneen korviin lähinnä köyhän miehen Fear Factorylta, on SYL toista maata.

Yhtyeen dynamo, säveltävä laulaja/ kitaristi/kosketinsoittaja Devin Townsend on kumppaneineen tehnyt albumin, missä death- ja black metallinen sahaus yhdistyy Ministryn neuroottisuuteen sekä öristyihin ja melodisiin laulusuorituksiin äärimmäistä tyylitajua osoittaen. Rytmi- ja komppivaihdokset sulautuvat joukkoon osana sävellystä, kappaleen sisältäessä vaikka millaisia kiemuroita näennäisen suoraviivaisuuden puitteissa. Välillä seikkaillaan sinfonisemmissa ja mahtipontisemmissa tunnelmissa kuin oopperassa ikään, mutta missään vaiheessa ratkaisuista ei tule vaivautunut ole. Tätä kutsutaan visioksi.

Turhaan ei Townsendiä olla kutsuttu neroksi metallimaailmassa. Lukemattomia levyjä tehtaillut kanadalainen ehti jo kertaalleen haudata Strapping Young Ladin keskittyäkseen muihin projekteihinsa, mutta onneksi burn outinkin kokenut kolmekymppinen tuli toisiin aatoksiin. Viides tähti tippuu pois, koska levyltä puuttuvat klassikkotason neronleimaukset, mutta muuten modernin mättömetallin ystävä saa herkkuja sylin täydeltä. Rumpaleille SYL on pakkohankinta pelkästään Gene Hoglanin työskentelyn vuoksi. 

Lisää luettavaa