Ahkerana tuottajana, säveltäjänä ja elokuvia kattavan teemamusiikin esiin loihtijana Burnett on viivehtinyt oman diskografiansa jatkamista. Hän ei ole neljäntoista vuoden aikana sortunut tuottaja-artistien helmasynteihin, eikä anna omankaan materiaalinsa hioutua lähes aineettomaan perfektionismin tilaan. Kappaleiden pelkistetystä svengistä paistaa huolellisuus läpi, mutta vaikka biisien olemus on tarkasti määritelty, soitto kuulostaa erittäin spontaanilta. Kautta levyn aistii viboja, jotka saavat ihokarvat viileästi värisemään ja mielihyväkeskuksen kuumaksi.
Kitaristi Marc Ribot’n kanssa Burnett palauttaa mieliin Tom Waitsin ja Jockey Full Of Bourbonin saavuttamattoman maagisen svengin, mutta täysin T Bonen oman äänen ja bassopohjan ehdoilla. The True False Identity -levy on musiikkia, joka tunnistaa unplugged-bluesin rytmien sekä kantrirockin melodioiden joka ikisen piilevän taian ja soveltaa niitä erehtymättömän omaperäisesti omaan sointiin ja säveliin. Pari kappaletta hiertää ahtaampaa hypnokehää, mutta sitäkin kiehtovammin soljuvat vapauteen muutamat järisyttävän hienot sävellykset ja sovitukset. Sellaisia ovat esimerkiksi viekasrytminen Zombieland, aavemaisen kaunis There Would Be Hell To Pay, basson kanssa tallusteleva Fear Country ja tantrisen melankolisesti nautiskeleva slovari Earlier Baghdad.