Jack Black on se rokkijätkää mielellään näyttelevä hassu pulska kaveri, joka on vieraillut kuuluisien kavereidensa levyillä taputtamassa käsiä ja laulamassa taustoja. Kaverinaan Blackilla Tenacious D:ssä on Kyle Gass, joka on… no, myös sellainen hauska läski. Yhdessä Tena-cious D:ssä kaverukset ovat hauskoja, koska heillä on bändi, vaikka kumpikaan ei osaa laulaa, kunnolla soittaa tai kirjoittaa oikeita biisejä. Tikahdun nauruun.
The Pick Of Destiny on niin huono levy, että kipeää tekee. Koska se on sound-track samannimiselle elokuvalle, pitäisi kai katsoa sormien läpi, että kappaleet ovat oikeastaan katkelmia puheen ja erilaisten heviparodioiden seassa. Ei edelläänkään kovin hauskaa.
Albumilla vierailee Ronnie James Dion kaltaisia hevilegendoja ja kunnianosoituksena The Pick Of Destinya tullaan varmasti markkinoimaankin. Metalli nyt vaan on lähtökohtaisestikin niin kornia touhua, että se ei todellakaan kaipaa enää ympärilleen lisää huumoria. Suhteellisuudentajunsa näköjään lopullisesti menettänyt Dave Grohl käy hänkin suorittamassa cameo-esiintymisen, joka ei näy eikä kuulu muissa kuin mainosteksteissä.
