TENHI: Saivo

TENHI
Saivo
Prophecy Productions

Metalli on siinä mielessä mielenkiintoinen genre, että sen sisälle mahtuu sellaistakin musiikkia, joka ei edes ole varsinaisesti metallia. 1980-luvulla metalliväki kiinnostui australialaisen Dead Can Dancen eteerisistä äänimaisemista ja vuosikymmentä aiemmin Mike Oldfieldin Tubular Bellsistä (1973) tuli yksittäinen hevifanien suosikki.

Suomalaista Tenhiä on niin ikään vaikea suoraan istuttaa metalliin, mutta bändin henkinen lataus ja musiikin tunnelma ovat raskaampia kuin monella sähköisesti sielunsa rikki repivällä orkesterilla, ja bändistä on löydettävissä jonkinasteista hengenheimolaisuutta jo mainittujen kanssa. Tenhi rakentaa kappaleensa pitkälti akustisten instrumenttien varaan ja laulukin on kuin yksi hauras instrumentti muiden joukossa. Goottivaikutteet kumpuavat syvältä, ja yhtye hyödyntää oivallisesti myös gregoriaanista perinnettä melodioissaan.

Saivo on oikeastaan kiehtova paketti. Tällaista levyä ei kuunnella edes taustamusiikkina, vaikka hypnoottisuutensa ansiosta se sellaiseksikin soveltuisi. Levyltä nimittäin pulpahtelee seikkoja, jotka saavat aistit erityisesti herkistymään ja lopulta keskittymisen ei halua herpaantuvan, jotta yksikään nyanssi ei pääsisi karkuun.

Saivo on harvinaisia näyttöjä siitä, miten tummasävyisyys, katkeruus, epätoivo ja kauneus on mahdollista upottaa jopa samaan sävellykseen.