TERÄSBETONI: Metallitotuus

Muutama vuosi sitten rinta paljaana metalliveljeyttä uhoava bändi olisi kivitetty lavalta, hakattu, raiskattu ja opetettu tavoille. Eikä tosimetallin viesti ole sovinnaista vieläkään vaatimattomuutta vaalivassa maassa. Listasijoitukset kertovat kuitenkin vihollisen heikkenevän.

Teräsbetonin teema on yksinkertainen, se on suomalaistettu versio Manowarista. Toisille Teräsbetoni ja Manowar eivät ole edes musiikkia, vaan poika- ja ukkoraasujen tapa päteä. Jotkut puolestaan vetävät ilmamiekan ilmahuotrasta ja satuloivat ilmahevosen taivaan lyödessä tulta stereoissa.

Teräsbetonia olisi helppo lyödä sen omilla aseilla, mutta silloin sivuutettaisiin yhtyeen taso ja kyvykkyys. Se on noin tuhat surmattua vihollista edellä Manowarin viimeisintä levyä. Jos Manowar osaisi vielä tehdä yhtä uljaita balladeja kuin Metallisydän ja Maljanne nostakaa tai laukkaisi samaa tahtia Vahva kuin metallin kanssa, se olisi edelleen hyvä bändi.

Teräsbetoni tekee helvetin typerää ja suurelta osin varastettua tosimetallia, mutta pöyhistelevä taistelutoveruus ja juhlavat melodiat pistävät niiden sydämiin, jotka ovat joskus kuulleet kutsun. Pelkän huumorilevyn voisi tehdä pienemmälläkin vaivalla. Valitkaa puolenne. (Arvosanan perusteella sinä et valinnut. – toim. huom.)