THAUROROD: Upon Haunted Battlefields

Arvio julkaistu Soundissa 9/2010.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

Moderni suomalainen sankarihevi elää ja voi hyvin. On Sonata Arcticaa, Ensiferumia, Turisasta, Wintersunia, Kiuasta ja nyt viimeisimpänä Thaurorod. Itse yhtye on toki ollut olemassa jo iät ajat, mutta ei sitä demoillaan vielä ylläolevan listan jatkeeksi tajunnut laskea.

Arvio

THAUROROD
Upon Haunted Battlefields
NoiseArt

Moderni suomalainen sankarihevi elää ja voi hyvin. On Sonata Arcticaa, Ensiferumia, Turisasta, Wintersunia, Kiuasta ja nyt viimeisimpänä Thaurorod. Itse yhtye on toki ollut olemassa jo iät ajat, mutta ei sitä demoillaan vielä ylläolevan listan jatkeeksi tajunnut laskea. Nyt en keksisi mitään muutakaan, en hyvässä enkä pahassa.

Thaurorodin musiikki elää melodioista, sotaisista teemoista, melodioista, mahtipontisen synteettisistä orkestraatioista, melodioista ja – jos tämä tuli jollekin yllätyksenä, pahoittelen – epäinhimillisen nopeasta, tarkasta ja mielikuvituksettomasta kitaran otelaudan läpikäynnistä. Laulupuoli on sankarihevin alkuperäisen ajatuksen mukaan toteutettu reseptillä “kovaa ja korkealta”, ja se kieltämättä palvelee yhtyeen musiikkia paremmin kuin muut mahdolliset ratkaisut. Jatkuva säveltulitus milloin miltäkin suunnalta tosin saa korvat puuduksiin aika nopeasti.

Thaurorodin debyytillä on hetkensä, mutta enimmältä anniltaan se on valitettavan hajuton ja mauton kokonaisuus. Tekninen osaaminen on toki moitteetonta, mutta niinhän se on näillä bändeillä ollut aina. Aloituskappaleessa mainituilta yhtyeiltä osaan nimetä suoralta kädeltä kymmeniä biisejä, Thaurorodilta en vielä yhtään.

Lisää luettavaa