TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS: Itku pitkästä ilosta

Mestarillisen Lyijykomppanian perilliseksi syntynyt Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus teki yhden viime vuoden järisyttävimmistä albumeista. Bändi näytti vuosituhannen päätteeksi Lopunajan merkit ja Itku pitkästä ilosta iskee ensitahdeillaan pöytään raskaan rockin standardin uudelle millenniumille.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen raskaassa rockissa on joka hetki vähintäänkin tosi kyseessä. Niskalaukauksen ultrapainavissa biiseissä ei seikkaile velhoja, ritareita eikä muitakaan heavysanastoon tavallisesti liitettäviä mystis-romanttisia kummallisuuksia. Itku pitkästä ilosta sanoo ja soittaa tylyt ja ankarat asiansa niin kuin ne ovat ilman mielikuvituksen siivellä usein tulevaa joutavanpäiväistä hörhöilyä. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus kuvaa elämää etenkin silloin, kun se on hädin tuskin elämisen arvoista tai kun siihen ei anneta mahdollisuutta. Ihminen on liian usein ihmiselle susi eivätkä uhkaavat luonnonkatastrofit vähääkään helpota olemisen sietämätöntä raskautta.
Itku pitkästä ilosta soi uhkaavana ja massiivisena kuin autioituneen maaseudun ja synkkinä lepäävien ikimetsien vastine saksalaisen teollisuusihmeen musiikilliseksi kuvaksi syntyneelle industriaalimetelille. Niskalaukauksen primitiivisyys vyöryy ajalta, jolloin kuokka ja kirves olivat tärkeämpiä työkaluja kuin internet ja jolloin Nokia tarkoitti korkeintaan kumisaapasta tai kauppalaa Tampereen kupeessa.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen kolmen kitaran voimalla jauhava rock on kaiken muun hyvän lisäksi ekologisesti ja mikä tärkeintä moraalisesti kestävää. Näissä lauluissa paha saa yhä palkkansa vanhaan malliin eikä niin, että se nostettaisiin entistäkin korkeammalle jalustalle. Useimmiten Tomi Tuomaalan tekstejä tulkitessaan Timo Rautiainen on oikeutetusti huolissaan ihmisyydestä ja sekä ihmisen että luonnon tulevaisuudesta. Mistään pirujen seinille maalaamisesta ei kuitenkaan ole kyse, koska ne ovat olleet siellä jo aivan liian pitkään.
Itku pitkästä ilosta albumin nimikappale varoittaa ihmisen toiminnan seurauksena tapahtuvista ilmaston muutoksista tavalla, joka ei kaipaa enempiä selittelyjä. Kun vesi nousee, niin "ei arkkipaikkaa etukortilla varattua saa". Pellotkin ovat niin märkiä, etteivät edes lapset kasva. Levynsä päätteeksi Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus jättää jälleen vapauttavan yllätyksen. Marja Mattlarin säveltämä ja sanoittama painavan herkästi tulkittu Lintu puhuu läheisyydestä ja kuolemasta tavalla, joka nostaa palan kurkkuun aivan kuin Häpeän lävistämä Lopunajan merkit albumin loppukaneettina.