Levyarvio: Timo Rautiainen & Trio Niskaukaus latelee ansiokkaasti tylyä tekstiä kipeistä aiheista

Arvio julkaistu Soundissa 3/2020.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
Mahdoton yhtälö
Sakara

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen paluulevyä Lauluja Suomesta (2017) koristi hakkua pitelevän jykevän mieshahmon edessä avautuva jylhä kansallismaisema. Mahdoton yhtälö -albumiin ehdittäessä puhdas luonto on vaihtunut miehen jalkojen juuressa lepääväksi romukasaksi.

Mahdoton yhtälö -levyllä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen metalli on yhä äärimmäisen raskasta ja huolellisessa kuuntelussa myös sävykästä. Kappaleet ovat basisti Nils Ursinin säveltämää ja yhtyeen asteikolla haikean balladista Aikamatkaajaa lukuun ottamatta kitaristien Jari Huttusen ja Jarkko Petosalmen käsialaa. Tylyn suoraviivaiset tekstit ovat puolestaan kaikki Rautiaisen kynästä. Näin levystä on syntynyt rikkumattoman johdonmukainen kokonaisuus.

Albumin kappaleet siirtävät korukieltä ja symboliikkaa karttavina uuden vuosisadan protestilauluina kritiikin painopistettä aiempaa globaalimpaan suuntaan. Ilmastonmuutos on totta, mutta inhimillinen tyhmyys, lyhytnäköisyys ja höynäytettävyys lisääntyvät ja näyttäytyvät entistä universaalimpina. Vastuun kantamisen sijasta pelastusta haetaan joko totuuden vääräksi kääntävistä johtajista tai työntämällä pää niin tuuheaan pensaaseen, ettei sinne kuulu järjen ääni.

Mahdoton yhtälö on painava levy, mutta muutamien kappaleiden runnovista kitaravalleista erottuva häkellyttävä melodisuus on omiaan keventämään oloa.

Vaikka Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen ensilevyt Lopunajan merkit (1999) ja Itku pitkästä ilosta (2000) latelivatkin jo melkoiset madonluvut, niin niiden jälkeen eletyt vuodet ovat vain lisänneet maailmanmenon nostattamaa ahdistusta ja pahimmassa tapauksessa jopa lohduttomuutta. Mahdoton yhtälö on monessakin mielessä painava levy, mutta muutamien kappaleiden runnovista kitaravalleista erottuva häkellyttävä melodisuus on omiaan keventämään oloa. Kolme vuotta ja Elämänohje on jopa mahdollista kokea Trio Niskalaukaus -iskelmiksi. Oma kauneutensa on myös Vuoden pisin päivä -kappaleen metallibolerossa.

Kyynisesti ajatellen albumia voisi toki pitää saarnaavana, mutta myönteisempi vaihtoehto on kiittää Timo Rautiainen & Trio Niskalaukausta rohkeudesta sanoa ja soittaa ikävätkin asiat selkokielellä.

Lisää luettavaa