TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS: Tilinteon hetki

Kyllä ansiokkaaltakin bändiltä voi kusisen kokoelman koostaa, kun oikein vasurilla joulumarkkinoille hutaisee.

Tilinteon hetki ei tee oikeutta Niskalaukaukselle. Kunnolliset kannet historiikkeineen olisi ollut hyvä alku. Albumikokonaisuudet Rautiainen on kavereineen hallinnut aina, mutta levyjen ylijäämämateriaali on todella ylijäämää. Tilinteon hetken kakkos-cd on pyhitetty singlejen – vielä hyvin saatavilla olevien – b-puolille, jotka koostuvat covereista ja live-vedoista. Se ei ole kovin mairittelevaa aineistoa. Julkaisettomista siivuista ainoa julkaisukelpoinen on jylhä Marja Mattlar -sovitus Koiranelämää.

Äijämäisen ehdottomuuden, täsmäriffittelyn ja ironialla laimentamattoman yhteiskuntakritiikin suomenkieliseen rockiin tuoneen yhtyeen vahvuudet käyvät esille ykkös-cd:llä. Senkin singlevetoisuus häiritsee, sillä eiköhän esimerkiksi Surupuku ole tullut riittävän tutuksi jo aiemminkin. Tietysti leijonanosa on ensiluokkaista jynkytystä. Niskalaukauksen albumit vaan ovat niin viimeisen päälle toimivia yksiköitä, että kappaleiden mielivaltainen – kronologiasta ei ole tietoakaan – asetteleminen peräkkäin tuntuu niiden kohtelemiselta kaltoin.

Ja eikös koko viehätys Niskalaukauksen kokoelmalevystä perustunut sille ajatukselle, että nimeksi tulee Mitäs minä sanoin?