Jos suomenkielisen hiphopin ja sen tekijät havainnollistaisi teollisuusalueelle eri alagenreineen, alueen keskellä nököttäisi valtava kasa tasaista soraa. Jossain sorakasan keskellä ääntään yrittäisi saada kuuluviin turkulainen Topi Huovinen, eli Tippa-T.
Sorakasa kuvaa suomenkielistä klubeille suunnattua hiphopia, joka tuntuu genrenä saavuttaneen saturaatiopisteensä jo vuosia sitten. Autotunesta ja amerikkalaisesta ”etelän hiphopiin” viittaavasta tuotannosta on tullut trendin myötä mielikuvitukseton sääntö. Eteläsoundin trendin Suomessa aloittivat Eevil Stöö ja Roope Koo, jotka molemmat ovat olleet keskeisiä vaikuttajia suomenkielisen hiphopin kehitykseen jo 90-luvun lopulta Murmurecordings-ympyröiden myötä.
”Tää ei oo mitään taideräppii / vaan tuon tän vitun likaisimman klubiräpin bäkkiin” Huovinen räppää kappaleessaan Paukuta sun pimppii. Asetelma on siten nurinkurinen, että klubiräppiä ei ole missään määrin tarvetta tuoda takaisin, kun viime vuosina Suomessa sitä on tehty juuri eniten ja niin sanottu ”taideräp” on vähentynyt merkittävästi 2000-luvun alkuun verraten.
Uudistuminen amerikkalaisen hiphopin perinteen riippakivistä ja luovuuden puute ovat suurimmat ongelmat suomalaisessa hiphopissa ja White symboloi ongelmaa niin osuvasti, että sen voisi kuvitella olevan sen tarkoituskin.
