TRAVIS: 12 Memories

Arvio julkaistu Soundissa 10/2003.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Pitäisikö pitäytyä hyväksi havaitussa kaavassa (perinteisiä rakkaudesta kertovia poplauluja), kun pari edellistä levyä ovat myyneet järjettömiä määriä ja olleet sitäpaitsi hyviä? Vai yrittää ehkä jotain uutta? Travis nokkamiehensä Fran Healyn johdolla päätti lähteä jälkimmäiselle linjalle.

Arvio

TRAVIS
12 Memories
Independiente

Pitäisikö pitäytyä hyväksi havaitussa kaavassa (perinteisiä rakkaudesta kertovia poplauluja), kun pari edellistä levyä ovat myyneet järjettömiä määriä ja olleet sitäpaitsi hyviä? Vai yrittää ehkä jotain uutta? Travis nokkamiehensä Fran Healyn johdolla päätti lähteä jälkimmäiselle linjalle.

Vaikka päätös tuottaa ryhmän neljäs levy pääosin itse johtuikin Nigel Godrichin Radiohead-kiireistä, uusi tapa lauluntekoon ja tuoreet aiheet teksteihin olivat tietoinen valinta. Healy kertoo kyllästyneensä täysin siihen Travis-tyylin, että jossain kohtaa tulee se hiljainen säkeistö. Eipä silti, ei tämä levy niin radikaali muutos ole, sillä niitä hiljaisiakin säkeistöjä 12 Memoriesilta löytyy. Paljon rujompi ja kolkompi se kuitenkin on. Niin soundien kuin sanojenkin puolesta. Aiheita lauluihin löytyy perheväkivallasta (Re-Offender) Irakin miehitykseen (The Beautiful Occupation). Löytyypä jopa Mid-Life Krysis niminenkin kappale!

Yhtyeen tavaramerkiksi muodostuneita hienoja melodioita albumi on vieläkin täynnä, vaikka kappaleiden rakenteet eivät enää aina noudatakaan perinteistä kaavaa. Love Will Come Through on onnistunut kokeilu säveltää laulu Max Martin -tyyliin jatkuvasti samana pysyvän sointukierron ympärille lopputuloksen kuulostaessa yhä vahvasti Travikselta. Somewhere Else, selvä single-ehdokas, tuo mieleen The Cardigansin ja sisältää universaalin tuntemuksen: "This life is so confusing/feels like I'm always losing." Ja kun kappaleessa on kissan kehräystä, kuten Franin Ambi-kissan komppaamassa Walking Down The Hillissä, ainakin minä olen myyty.

Kaikki ei kuitenkaan toimi. Celtic-fanien lauluun päättyvä Peace The Fuck Out kuulostaa kuin laulu olisi sävelletty väkisin nimensä ympärille ja Happy To Hang Around taasen rumpuluupin päälle ilman sen suurempaa inspiraatiota.

Hatunnoston paikka kuitenkin Healylle ja kumppaneille. Nyt kun reaktio jättiläismenestykseen on saatu tyylikkäästi purettua, latu on auki mihin suuntaan tahansa. 

Lisää luettavaa