TRAVIS: The Invisible Band

Travisin lauluntekijä Fran Healy tekee tarttuvia, radiosoittoon hyvin istuvia lauluja, missä piilee varmasti osaltaan bändin suosion salaisuus. Nelimiehinen yhtye soundaa enimmäkseen kitaravetoisesti. Avausbiisi Sing ja Flowers In The Window ovat Travisin kolmannen albumin kepeintä antia ja ne istuvat täydellisesti klassisen popin määritelmään. Jälkimmäinen tosin maistuu jo melkein karamelliesanssilta ja onkin hyvä, ettei aivan vastaavia hattaroita löydy levyltä useampia, vaikka kepeissä tunnelmissa toisaallakin liikutaan.
Pienimuotoisella säestyksellä esitetty Dear Diary koskettaa hauraudellaan ja Side on tarttuvine choruksineen ja upeine taustalauluineen levyn selvintä hittiainesta. Eteerisempi Follow The Light taas kulkee lähempänä 60-luvun lopun soundeja, vaikka ei varsinaista psykedeliaa olekaan. Kun skottibändi äänittää levynsä Los Angelesissa, hienoista ympäristövaikutusta saattaa tarttua mukaan. Last Train on dramaattisuudessaan vaikuttava, mutta kolmeen minuuttiin päätetty biisi melkeinpä huutaa itselleen klimaattista instrumentaalipäätöstä. Indefinitely-lauluun istutettu orkesteri taas ei kuulosta lainkaan väärässä paikassa olevalta.
Syntikkamaalailun avulla päätösbiisistä The Humpty Dumpty Love Song on rakennettu levylle monisäikeinen päätepiste, joka panee miettimään, mitä levystä loppujen lopuksi jäi korvaan. Paljon kiinnostavia elementtejä, upeita soundeja ja monia hienoja biisejä. The Invisible Band ei kuulu vuoden merkkiteoksien joukkoon, mutta ei myöskään ole mikään pettymys.