Travis elvyttää kuudennen studioalbuminsa myötä oman Red Telephone Box -levymerkkinsä, jolla se julkaisi ensisinglensä All I Want To Do Is Rock vuonna 1996. Samalla palataan alkuaikojen hieman ronskimpaan soundiin. Kahdessa viikossa 16-raitaisella analogisella äänityslaitteistolla suurilta osin livenä äänitetty Ode To J. Smith onnistuukin kuulostamaan tuoreemmalta kuin nelikon levyt aikoihin. Ero esimerkiksi edellisen albumin (The Boy With No Name, 2007) sokerikuorrutteiseen äänimaisemaan on suuri.
Mitään radikaalia muutosta ei kuitenkaan ole tarjolla. Kappaleet ovat edelleen hyvin perinteisiä sovituksia myöten. Fran Healy laulaa tunteikkaasti ja soitto ympärillä palvelee lauluja sympaattisesti. Vaikka kukaan ei odota Traviksen heittäytyvän aivan Captain Beefheartiksi, toivoisi yhtyeeltä löytyvän rohkeutta ja uskallusta loikata kokeellisempaan suuntaan muutenkin kuin soundien puolesta.
Tarttuvia popralleja Travis pystyy varmasti suoltamaan hamaan maailmanloppuun asti, esimerkiksi napakasti alle kaksi ja puoliminuuttinen Something Anything -single on todella hieno, mutta onko siinä pidemmän päälle riittävästi haastetta yhtyeelle tai kuunlijoille? Nyt terävästi käynnistyvä Ode To J. Smith herättää mielenkiinnon, mutta loppua kohti tasapainoillaan jo uhkaavasti tylsyyden rajoilla.