Pakahduttavan melankolisten melodioiden kierre tuntuu aluksi melkeinpä alistuneen laimealta, mutta kyllä Francis Healyn äänessä on tarkemmalla kuuntelulla myös vakuuttavampaa ja vapauttavampaa voimaa. Sovitukset, tahditukset ja stemmat riepottavat musiikkia hiukan liian nöyrästi ilmeisimpien elämysten soinnahduksissa. Olkoonkin, että itsetuntoa pönkitetään välillä hiukan tanakammalla motown-kompilla (Selfish Jean) tai garagesoundisin sähkökitaroin (Eyes Wide Open).
Parhaimmillaan Travis elävöittää lauluja melkein taiteellisin ja ironisin pop-sävytyksin, kuten Battleships-kamarijousitukset ja One Night -tilityksen sävelillä liplattava kitarahelmeily. Uusfolkahtava New Amsterdam yltyy jopa kulturelliin nimien pudotteluun. Kertosäkeet ovat järjestään kiehtoviksi muotoiltuja, vaikka niitä pitäisi välillä malttaa odottaa ylitse ikävystyttävämpien säkeistöjen.
Loppuun piilotettu Sailing Away on varsin raikas demorallatus. Joiltakin painoksilta löytyy myös K.T. Tunstallin kera levytetty Under The Moonlight.
TRAVIS: The Boy With No Name
Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Pakahduttavan melankolisten melodioiden kierre tuntuu aluksi melkeinpä alistuneen laimealta, mutta kyllä Francis Healyn äänessä on tarkemmalla kuuntelulla myös vakuuttavampaa ja vapauttavampaa voimaa.
Arvio
TRAVIS
The Boy With No Name
Independiente
The Boy With No Name
Independiente