Tuomas Toivosen albumin mittainen irtiotto Giant Robotin turvallisesta kotisatamasta on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa sooloilu on perusteltua ja jopa suotavaa. Jo New Albumin varsinainen paraatipuolikin tekee selvää pesäeroa yhtyemusiikkiin, vaikka osa lauluista voisi runsaammin toteutettuna kuulua Robotin ohjelmistoon. Nyt minimalistiset sovitukset tuovat mieleen Kraftwerkin varhaisen tuotannon ja häivähdyksenomaisesti Iggy Popin Idiot-levyn maanisen tunnelman.
Toivonen askartelee pääasiassa koskettimin, ja siksi hän on itse voinut soittaa ja tuottaa kaiken musiikin levylle. Tosin biisilainojakin löytyy, vaikka Sinead O’Connorin Troyta tai George Michaelin Careless Whisperiä ei kyllä tunnistaisi, jos niitä ei mainittaisi saatelipukkeessa.
Aivan uusiin ulottuvuuksiin Toivonen siirtyy b-puoleksi nimetyllä osuudella, jonka mp3-tiedostoista valuu pulputusta ja suhinaa korvien täydeltä. Teemat toistavat itseään ja kehittyvät hitaasti, eivätkä lopulta johda juuri alkupistettä pidemmälle, mutta silti rytmien hypnoottisuus pitää pihdeissään. Luonnollisestikaan tällaisista instrumentaalikappaleista ei juuri selvitä alle kahdeksan minuutin. Loppuhuipennuksena c-kansiossa on puolitoistatuntinen mp3-teos Kamari, joka suhistelee miellyttävästi korvien välissä jopa työnteon aikana.