TUOMO: My Thing

Arvio julkaistu Soundissa 02/2007.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Johan on aikoihin eletty: tammikuussa ilmestyy kaksi ensiluokkaista kotimaista soul-albumia! Kun vielä muistetaan viimevuotiset Nicole Willis & The Soul Investigatorsin ja Eternal Erectionin julkaisut, voidaan ilman nurkkapatriotismin häivää julistaa, että täkäläisen sielukkuuden lippu liehuu korkeammalla kuin koskaan.

Arvio

TUOMO
My Thing
Texicalli

Johan on aikoihin eletty: tammikuussa ilmestyy kaksi ensiluokkaista kotimaista soul-albumia! Kun vielä muistetaan viimevuotiset Nicole Willis & The Soul Investigatorsin ja Eternal Erectionin julkaisut, voidaan ilman nurkkapatriotismin häivää julistaa, että täkäläisen sielukkuuden lippu liehuu korkeammalla kuin koskaan.

Tuomas Kailan johtama Huba ponnistaa 70-luvun alun hienostuneesta soundista, joka otti etäisyyttä niin eteläiseen gutbucket-rymistelyyn kuin northern soulin popmaisuuteenkin. Jo Kailan falsettiin hakeutuvan laulutavan vuoksi ilmeisin vertailukohta on Curtis Mayfield. Toinen käy selväksi kappaleessa Like Sly Says.

Tuomo Prättälän juuret eivät kulje aivan yhtä suoraviivaisesti. Ensimmäiseksi tulee mieleen 90-luvulla pinnalla käväissyt moderni orgaaninen soul, toiseksi jo mainittu Mayfield aikalaisineen, miksei myös Prince. I Won’t Worryn kepeys viittaa klassiseen Motowniin. Prättälä on osoittanut taitonsa jo monella rintamalla (Quintessence, Q-continuum, Ilmiliekki, Emma Salokoski Ensemble), joten laadukas oma levy ei tule yllätyksenä. Mutta mahtoiko kukaan odottaa näin valmista, melkeinpä täydellistä sooloesikoista? Mitä tämän alan lauluhommiin tulee, Prättälää ei pese yksikään eurooppalainen. Ei ole moittimista Kailankaan äänivarannossa ja fraseerauksessa, mutta tulkitsijana hän jää pari pykälää virkaveljensä taakse.

Huban biisit vetoavat välittömästi lantioon ja jalkapohjiin. Man Brings The Bread on selkein tanssihitti. Kuunnelkaa miten komeasti My Sweet Beef Is My Song (You Need A Soulful Song) rakentuu kohti huipennustaan!

My Thingin monesti mietiskelevät ja henkilökohtaiset laulut tekevät itseään tykö hienovaraisemmin. Ei sillä, että kumpikaan olomuoto olisi toista arvokkaampi. Se, joka ryhtyy etsimään näiltä albumeilta heikkoja lenkkejä, pettyy väistämättä. Kaikki osatekijät ovat kunnossa ja kokonaisuus ylittää osien summan.

Joka paikkaan ehtivä Prättälä laulaa ja koskettelee koskettimia myös Huban levyllä ja keikoilla. Tampereen Klubilla tammikuussa huomio kiinnittyi myös erinomaisiin taustalaulajattariin. Heidänkö keskuudestaan astuu esiin seuraava solistitähti?

Lisää luettavaa