Tuli kulkee -levyn rinnalla Elävät & kuolleet (2005) kuulostaa kevyeltä rokkilevyltä. Olkoonkin, että Tuonen kohdalla jaksetaan aina tehdä vertailuja Kotiteollisuuteen ja Mokomaan, on yhtye kuitenkin aika lailla omilla linjoillaan. Vaikka Tuoni kyntää läpi monia tuttuja latuja, se tekee kaiken sittenkin pikkuisen eri tavalla.
On aina hienoa kuunnella levyä, joka paljastaa salojaan vähitellen. Ensin Tuoni tuntuu vetelevän vain ympäri korvia niin, että tuntuu, mutta kun on ottanut riittävästi sivalluksia, kipu muuttaa muotoaan. Tuoni on leimallisesti koneellinen, mikä tuo voimaa yhtyeen voimasointuihin. Usein kaksi miespuolista laulajaa pistää hälytyskellot soimaan, mutta Tuonen kohdalla konsepti on selvästi mietitty tarkkaan ja kumpikin solisti laulaa juuri hänelle valetulla maaperällä. Myös bändin melodiset ratkaisut ovat herkkää terroria korville, sillä välillä yhtye taivuttelee säveliä hyvinkin ennalta-arvaamattomille urille.
Tuli kulkee on loppujen lopuksi aika kovaa höykytystä. Se ei juurikaan tarjoile hengähdystaukoja, vaikka kappaleissa toki sentään pientä aaltoliikettä on. Tuonen soitossa on kuitenkin sellaista herkkyyttä, että iskut ottaa vastaan mielellään.