TURUN ROMANTIIKKA: Metamorfoosi

Arvio julkaistu Soundissa 11/2003.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Toisen albuminsa valmiiksi saanut Turun Romantiikka on muuttunut sitten viime kuuleman. Metamorfoosi on selvästi edeltäjäänsä harkitumpi ja monipuolisempi kokonaisuus. Rock on vaihtunut valtaosin popiksi, mikä vahvistaa yhtyeen omaa ilmettä.

Arvio

TURUN ROMANTIIKKA
Metamorfoosi
Wolfram

Toisen albuminsa valmiiksi saanut Turun Romantiikka on muuttunut sitten viime kuuleman. Metamorfoosi on selvästi edeltäjäänsä harkitumpi ja monipuolisempi kokonaisuus. Rock on vaihtunut valtaosin popiksi, mikä vahvistaa yhtyeen omaa ilmettä. Avausbiisiä Maalliset valmiudet voisi hyvinkin erehtyä luulemaan Don Huonojen comeback-singleksi. Vertaus tarkoittaa ehkä enemmän kuin mitään Turun Romantiikan nykyistä radiokelpoisuutta, mikä on pelkästään positiivinen asia. Hämmästyttävän moni biisi on selvää brittipoppia, erityisesti Suede-mielleyhtymiltä ei voi välttyä, mutta toisinaan mennään edelleen glam rock -maisemiin.

Brittipop-mielleyhtymää tukevat pari vuotta sitten muodissa olleet laulajan falsettihypyt, joita ilman Metamorfoosi olisi huomattavasti miellyttävämpi kokonaisuus, varsinkin kun Ramilla on hieno ja omalaatuinen ääni. Hänen erikoinen fraseerauksensa muistuttaa vahvasti Limonadi Elohopean Tero-Petri Suovasen tyyliä.

Näissä lauluissa ei onneksi kerrota ainoatakaan tyttö-poika-tarinaa. Voimakkaan punavihertävissä sanoituksissa heitellään paikoin oivaltaviakin kritiikin kirveitä moniin suuntiin, mutta toisaalta vailla selvää kohdetta. Tekstien haastavuus on toki tavoiteltava piirre, mutta välillä näistä tulee epämiellyttävä pätemisen tunne. Monia tehokkaasti mieleen jääviä rivejä lauluista löytyy, kuten Valituslaulun: "Kun itsemurhahyppääjän jalat hakevat maata/Kaikki on suurta vääryyttä/Luonto on petturi."

Tyylillisesti yhtye seilaa onnistuneesti tietynlaisen vanhanaikaisuuden ja muodikkuuden välillä. Biiseissä mennään tasollisesti laidasta laitaan. Aloitusbiisin tavoin muutama muukin kertosäe on turhan tutun kuuloista, mutta vastapainona on onnistuneita ja omaperäisiä melodioita, parhaana esimerkkinä todella hieno Menestynyt menettäjä.